Tämä on kertomus uudesta elämästä,
tai uudesta sivusta elämässä.
Se alkaa päivästä, tai oikeastaan yöstä,
jolloin glen of imaalinterrierimme Lissu
kasvatti jo toistamiseen maailman
harvalukuista glennipopulaatiota.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Palleroista riiviöiksi

5 viikkoa tuli täyteen ja kuudetta mennään kovaa vauhtia. Pienet pallerot ovat muuttumassa pieniksi riiviöiksi. Uusia hampaita putkahtelee kuin sieniä sateella ja niitä myös kokeillaan mm. onnettomien perheenjäsenten varpaisiin ja maitobaarin varusteisiin. Lissu-raukka enää harvoin haluaa vapaaehtoisesti aitaukseen, ainoastaan silloin kun imetykselle on tosi tarve tai kun pääluku pitää tarkistaa ulkoilun jälkeen.
Ruokavalio on muuttunut lähes kokonaan kuivamuonaan, piimän ystäville lorautetaan muutama tippa maistiaisiksi, päälle otetaan vesihörpyt tai pikaiset maitobaarista. Jotkut pennuista mutustavat yhtä nappulaa sillä aikaa kun toiset ahmivat niitä lautasellisen.



Pennut ovat päässeet useamman kerran päivässä jaloittelemaan olohuoneeseen. Kun aitauksen ovi avautuu, rynnii pääjoukko vauhdilla ulos. Muutama voi jäädä matkalla eteiseen maistelemaan tarjolla olevaa kenkävalikoimaa toisten rynniessä jo lankakorille. Kaikki pikkuglennin kokoiset kolot on yritetty tukkia, mutta uusia löytyy kun reviiri kertakerralta laajenee. Lissu häärii apuna pökkien väärään suuntaan menijöitä takaisin ruotuun. Yhdellä ihmisellä ja aikuisella koiralla on välillä täysi työ saada katras pysymään hallinnassa.
Vapaudesta hullaantuneina pennut myös haluavat sitä, kovaäänisesti ja lähes aina kun ovat hereillä, myös kukonlaulun aikaan. Tässä kohdin emännän kärsivällisyyttä koetellaan, korvatulpat ovatkin hankintalistalla.

 

Onneksi vapaus myös väsyttää. Ne hetket ovat onnenhetkiä ihan kaikille!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti