Peppi

Tänään Peppi oli eka kertaa maalla mummolassa. Siellä oli myös siskoni kaksi koiraa. Voi sitä menoa ja meininkiä!! Peppuja nuuskittiin ja kuonoja vaihdettiin ja juostiin ja juostiin ja juostiin. Isommat koirat osasivat niin hienosti ottaa huomioon pikku-Pepin! Ihana seurata koirulien touhuja!

Luovuttamisen iloa ja tuskaa

Kaikki pennut ovat löytäneet kodin! Lauma leviää ympäri Suomea, Helsingin ja Rovaniemen välille. Ensimmäisinä pesästä lensivät Iiris (Iris) ja Neiti Nokkonen (Nettle) 9 ja 1/2 viikon ikäisinä ja täysin valmiina kohti uutta elämää. Muutaman päivän sylittelyn jälkeen oli ilo ja helpotus luovuttaa pennut uusiin rakastaviin koteihinsa. Metelissä ja menossa kahden lähtöä tuskin huomasi, mutta ruokakupilla oli enemmän tilaa.

Seuraavan viikon aikana omat kodit löysivät ja niihin myös lähtivät Annikki Tähtisilmä (Primrose) ja Orvokki (Violet). Nyt oli jo tippa silmässä ja talo tyhjänä. Jäljelle jäi enää blondijengi, joista Siiri (Buttercup) ja Viljami (Shamrock, ent. Tapsa) odottelivat muuttoaan pääsiäiseen, Nemo (Honeysuckle, ent. Tepa) jää omaan laumaamme. Paluu todellisuuteen on edessä.


Blondijengi pääsi viime päivinään useammin nauttimaan ulkoilusta ja hihnaharjoitteluakin aloiteltiin. Myös Viiru uskaltautui jo hieromaan tuttavuutta lähietäisyydellä.

Juomatauko

"Et saa mua kiinni!"

Ohitustilanne

"Mitä tapahtui?"

Uusia makuja

Harjoittelu...

... tekee mestarin...

... ja ottaa voimille

Nyt viimeisenkin Viljamin lähdettyä talo on autio. Haikeina muistelemme muutaman viikon takaisia aikoja ja pikkutassujen töminää. Jäljelle jäi onneksi monta ihanaa muistoa ja tietoisuus siitä, että kaikki pennut saivat parhaat mahdolliset kodit... sekä maailman ihanin Nemo!

Omaa kotia etsivät

Violet "Orvokki"

Orvokki on kukkaan puhjennut "mäyräkoirannäköinen rimppakinttu". Kertakaikkiaan ihana pusuttelija! Ihan parasta on Orvokin tummat silmät ja lempeä katse. Orvokki miettii hetken ennenkuin ryntää lekkeihin, mutta vauhtiin päästyään on täysillä mukana. Uudet tilanteet joskus vähän jännittävät, mutta mitä muut edellä, sitä Orvokki perässä. Ehkäpä juuri tämän "hitautensa" vuoksi Orvokin osumatarkkuus sanomalehdelle on huippuluokkaa. Jäntevän ruumiinrakenteensa asiosta Orvokki on melkoinen painimestari ja vahva juoksija. Jäntevää olemusta korostaa vielä Orvokin lyhyt turkki. Tämän pennun tulevan omistajan onkin helppo pitää Orvokin turkki siistinä ja huoliteltuna. Orvokki rakastaa sylittelyä ja silittelyä. Kiitokseksi sylittelijä saa kasvopesun ja välillä vähän kuorintaakin. Orvokki ei ehkä ole missiainesta, mutta agility voisi olla Orvokin juttu.

Primrose "AnnikkiTähtisilmä"

Annikki on pentueen tummin, pehmein ja pörröisin. Annikilla on tummaakin tummemmat silmät ja tuikkiva katse. Annikki osaa myös surkean syyllistävän mulkoilun kulmien alta kuten äitinsäkin ja tietää myös sen tehon! Annikki tietää milloin on ruoka-aika ja kylläpä ruoka maistuukin. Se osaa pitää puolensa niin leikeissä kuin ruokakupillakin. Annikista on kehkeytynyt muutamassa päivässä himosylittelijä. Se istuu sievästi napittaen tähtisilmillään ja tarjoten tassuaan, joskus kärsimättömästi haukahtaenkin, odottaen että pääsisi syliin. Päämäärän saavutettuaan se huokaa, ottaa "asennon"ja köllöttää onnellisena. Annikki haluaa kaikkien syliin, ainakin tänään. Annikki on myös melkoinen vesipeto. Kiitos Annikin, vesikuppi on aina tyhjä ja keittiön lattia märkä. Annikki voisi harkita missiuraa näyttelykehissä. PS. Kuvaushetkellä Annikki ei ollut parhaimmillaan.
 

Löytyisikö sinun sydämestäsi ja sohvannurkastasi paikkaa Orvokille ja Annikki Tähtisilmälle?

Viittä vaille valmiit

Viikon aikana on tapahtunut paljon. Huomattavin asia, ainakin sukkapyykkärin mielestä, on osumatarkkuus sanomalehdelle. Enää sanomalehti lattialla ei ole "lätäkkö lähellä"-varoitus vaan sen sanoma on "älä astu, minulle on pissattu". Kakkojenkin suhteen oli jo yksi 7oikein-aamu. Poikkeukset tietenkin vahvistavat säännön.

Lauma teki myös ensimmäisen automatkansa, eläinlääkärille, joka sujui hyvin ja melko hiljaisestikin. Eläinlääkäri tarkasti ja mikrosirutti pennut, mainitsi niiden olevan kovin rauhallisiakin...? No, eivät olleet enää myöhemmin illalla, ei. Takaraja virallisten nimien keksimiselle täyttyi kun rekisteröintipaperit piti olla kunnossa sirumerkintöjä varten. Kukkaispentueen pojat ovat nyt virallisesti Shamrock ja Honeysuckle, tytöt Buttercup, Primrose, Violet, Nettle ja Iris.

Lauma pääsi poseeraamaan ammattilaiskuvaajalle ja -kameralle. Kuvausassistetti järjesteli pentuja parhaansa mukaan ja yritti pysyä laskuissa kuka tai ketkä milloinkin kuvassa on. Lopputuloksesta ei kuitenkaan ihan 100% varmuudella voi sanoa kuka on kukin. Hyvällä arvauksella tässä ovat ...

Iris

Primrose

Honeysuckle

Buttercup

Nettle

Shamrock

Violet

Auringon lämpö ja viime päivien vesisateet ovat muuttaneet olosuhteita puutarhassa totaalisesti. Enää ei ole kilpajuoksuja ja karkuunpyrähdyksiä puutarharadalla, vaan ulkoilu tapahtuu, vielä toistaiseksi, lumisessa aitauksessa. Surkeat ja syyllistävät katseet (jotka glenni hallitsee jo pienestä asti!), valittava vinkuna ja kapinahenkiset laumaryntäykset aitaa vasten eivät tuottaneet tulosta. Portti pysyi kiinni... Loppupäivän emäntä on tuntenut syyllisyyttä ja pennut purkaneet turhautuneisuuttaan(?).

 Possunkorva ja muita ääniä

Kohtaaminen vissypullon kanssa

Tarkoitus oli viikonlopun aikana ottaa kustakin pennusta upeat seisontakuvat, mutta olosuhteet eivät suosineet. Jos valaistus sattui kohdalleen yhteistyöhalukkuus ei ja toisin päin. Tässä parhainta satoa:

"Neiti Nokkonen"

"Iiris"

"Annikki Tähtisilmä"

 

 

 

 

 

Muita ei pöydällä pidätellyt mikään.

Vahtiviikonlopun hauskimpia tallennuksia on "Kohtaaminen vissypullon kanssa".

Ulkoilun ihanuus

"Siiri" ja "Orvokki"

Ulkoilusta on tullut elämän kohokohta. Tuntuu kuin pennut tuntisivat jo sanan "ULOS". Ovella käy heti kova kuhina ja siitä raavitaan melkein läpi. Seitsemän pennun ulkoiluttaminen ei ole yhden ihmisen puuhaa. Apulaiset ovat välttämättömiä jo pelkästään uloskantovaiheessa.

"Örkki"

"Iiris" ja "Orvokki"

"Iiris"

Suurin osa pennuista pysyy puutarhaan luodulla polulla haistellen ja maistellen katkenneita omppupuun oksia, maatuneita lehtiä, karviaisen oksia ja kaikkea mitä sattuu löytymään, mutta on myös seikkailijoita, jotka lähtevät tutustumaan hangen päälle. Ongelmia tulee kun seikkailijat lähtevät käden ulottumattomiin, sillä hanki, joka kantaa vikkelän koiranpennun, ei kanna välttämättä ihmistä. Siksi Lissu ulkoileekin aina samaan aikaan. Ulkoilun hyvänä puolena voi mainita lihaskunnon kehittymisen ja pitkien päiväunien lisäksi myös sen, että kakat ja pissat tulee sinne kaikilta ja joka kerta.

"Tepa" ja Lissu

"Orvokki" ja "Örkki"

"Tepa"

Kolikon kääntöpuolikin näyttäytyi tänään kun vieras koirakarkulainen häiritsi ulkoiluhetkeä. Lissu oli hetkessä säntäämässä hurjana hangen yli karkottamaan tunkeilijaa, pennut, tottakai, Lissun perään ja ihmiset kaiken tämän perään. Tilanne kuitenkin ratkesi onnellisesti ja traumaattiset kokemukset jäivät vain meille ihmisille.

Ja loppukevennys...

Lissu

 
Cuislemochroi (suom."Sydämeni lyönti") "Lissu", synt. 3.1.2006, harrastaa vaihtelevalla menestyksellä kilpaillenkin agilityä, tokoa ja näyttelyitä. Lissu rakastaa herkkuja, kehuja, sohvalla tai autossa rötköttelyä.
Tämä on Lissun toinen pentue. Lissu on myös mummu.

Makkaraa, pullaa, namia? Anna jo!!!

Ossi

Pentueen isä, Ossi alias Marfidal Lupu, kävi kylässä... pihassa. Tämä komea muotovalio olisi kovasti halunnut tavata jälkikasvunsa ja morsiamensa, mutta yrityksistä huolimatta ovi ei auennut Ossille. Sisältä kuului kova haukku: "Turhaan sinä äijänköriläs tänne tässä vaiheessa enää yrität." ;)

Marfidal Lupu "Ossi", synt. 7.4.2005, FIN MVA, asustelee Jyväskylässä ja on juuri aloittanut uudelleen agilityharrastuksen. Tämä pentue on myös Ossille toinen.

Höh!

Maailma on mun!

Vihjaileva haistelu ja rynniminen ulko-oven takana tuotti tulosta. Pesue pääsi haistelemaan raitista ilmaa. Ja voi järkytys, maailma olikin avara! Sisätiloissa niin vallatomat riiviöt jähmettyivätkin arkoina paikoilleen vastoin kaikkia odotuksia. Ensi kosketus lumeen otettiin tassut tutisten mamman mahan alla varovasti edeten. Lunta haisteltiin ja maisteltiin, mahtoi aurinkokin häikäistä.

Kun joku pentu varovasti lyllersi "kiellettyyn" suuntaan paimensi Lissu sen heti takaisin. Ja voi sitä tielläkulkijaraukkaa joka sai Lissun haukkuryöpyn niskaansa ohittaessaan pihamme liian läheltä.

Nyt ulkona ollaan jo rohkeampia, leikitäänkin, mutta meno on vielä hillittyä ja hallinnassa.

Paras palkka perheelle on ulkoilun jälkeinen hiljaisuus!

Vauhti kiihtyy...

6 1/2 viikkoa ja olohuone on valloitettu! Pentuaitaus on käytössä enää öisin ja silloin kun ihmiset haluavat "lomaa". Meno on vauhdikasta ja äänekästä. Glennielämää harjoitellaan tosissaan ja sen seuraaminen on mitä parhainta viihdettä!

 

 

Uusien valloitusten listalta löytyy mm. keittiö ja Lissun vesi- ja ruokakuppi sekä sohvanalus. Erityisesti "Ihana-Iiris" on löytänyt sohvanalusen. Se töpöttelee hissukseen sohvan viereen, ottaa salamannopeasti pienen vauhtipyrähdyksen ja liukuu sulavasti lakattua lattiaa pitkin sohvan alle ellei kukaan ehdi napata kiinni silloin kun jalat vielä ovat näkyvissä. Joskus on pakko turvautua voimakeinoihin ja nostaa sohvaa, että "Iiris" saadaan talteen. Iltavillin aikaan meno ja meteli on ihan mahdotonta!

Alkulämmittelyä

Entisestä kissankorista on tullut ison lattiatyynyn (jolla on yritetty tukkia kaapinalus, josta on erittäin haasteellista kaivaa pikkuglenniä pois) ohella suosikkipaikka, josta käydään kovaäänisiäkin taisteluja. Lattiatyynyn laidan yli heitetään välistä voltteja tai yritetään kaivautua juuri sinne, kaapin alle.
Lattialistojen ja perheenjäsenten varpaiden sijaan pennut ovat saaneet purtavaksi muutaman puruluun. Kun pentujen mielenkiinto herpaantuu hetkeksikin, nappaa Lissu luun ja hipsuttelee vaivihkaa pentuaitauksen rauhaan nauttimaan siitä... yksin.
Ruokavalioon on lisätty raaka jauheliha. Se on tosi herkkua. Ensimmäiset lihapullat vietiin käsistä ja kaverin suustakin, ihan niinkuin matolääke. Pojat tietävät lautasen nähdessään mitä seuraavaksi tapahtuu ja seuraavat tarkkana minne se laskeutuu. Jokainen ruokailee tyylillään; tassut lautasella, peppu lautasella, hamsterityylillä, sievästi yhtä nappulaa nakertaen, ahneesti purematta(?) ahmien... Ruokajuomana on lähes yksinomaan vesi. Lissu imettää enää öisin, muulloin se karistaa yrittäjät kannoiltaan. Eikä ihme, sillä puruvoimaa ja pitoa löytyy kuin pienistä terriereistä.
Ai niin, pennut muuten osaavat avata aitauksen portin ihan itse.