Peppi

Tänään Peppi oli eka kertaa maalla mummolassa. Siellä oli myös siskoni kaksi koiraa. Voi sitä menoa ja meininkiä!! Peppuja nuuskittiin ja kuonoja vaihdettiin ja juostiin ja juostiin ja juostiin. Isommat koirat osasivat niin hienosti ottaa huomioon pikku-Pepin! Ihana seurata koirulien touhuja!

Luovuttamisen iloa ja tuskaa

Kaikki pennut ovat löytäneet kodin! Lauma leviää ympäri Suomea, Helsingin ja Rovaniemen välille. Ensimmäisinä pesästä lensivät Iiris (Iris) ja Neiti Nokkonen (Nettle) 9 ja 1/2 viikon ikäisinä ja täysin valmiina kohti uutta elämää. Muutaman päivän sylittelyn jälkeen oli ilo ja helpotus luovuttaa pennut uusiin rakastaviin koteihinsa. Metelissä ja menossa kahden lähtöä tuskin huomasi, mutta ruokakupilla oli enemmän tilaa.

Seuraavan viikon aikana omat kodit löysivät ja niihin myös lähtivät Annikki Tähtisilmä (Primrose) ja Orvokki (Violet). Nyt oli jo tippa silmässä ja talo tyhjänä. Jäljelle jäi enää blondijengi, joista Siiri (Buttercup) ja Viljami (Shamrock, ent. Tapsa) odottelivat muuttoaan pääsiäiseen, Nemo (Honeysuckle, ent. Tepa) jää omaan laumaamme. Paluu todellisuuteen on edessä.


Blondijengi pääsi viime päivinään useammin nauttimaan ulkoilusta ja hihnaharjoitteluakin aloiteltiin. Myös Viiru uskaltautui jo hieromaan tuttavuutta lähietäisyydellä.

Juomatauko

"Et saa mua kiinni!"

Ohitustilanne

"Mitä tapahtui?"

Uusia makuja

Harjoittelu...

... tekee mestarin...

... ja ottaa voimille

Nyt viimeisenkin Viljamin lähdettyä talo on autio. Haikeina muistelemme muutaman viikon takaisia aikoja ja pikkutassujen töminää. Jäljelle jäi onneksi monta ihanaa muistoa ja tietoisuus siitä, että kaikki pennut saivat parhaat mahdolliset kodit... sekä maailman ihanin Nemo!

Omaa kotia etsivät

Violet "Orvokki"

Orvokki on kukkaan puhjennut "mäyräkoirannäköinen rimppakinttu". Kertakaikkiaan ihana pusuttelija! Ihan parasta on Orvokin tummat silmät ja lempeä katse. Orvokki miettii hetken ennenkuin ryntää lekkeihin, mutta vauhtiin päästyään on täysillä mukana. Uudet tilanteet joskus vähän jännittävät, mutta mitä muut edellä, sitä Orvokki perässä. Ehkäpä juuri tämän "hitautensa" vuoksi Orvokin osumatarkkuus sanomalehdelle on huippuluokkaa. Jäntevän ruumiinrakenteensa asiosta Orvokki on melkoinen painimestari ja vahva juoksija. Jäntevää olemusta korostaa vielä Orvokin lyhyt turkki. Tämän pennun tulevan omistajan onkin helppo pitää Orvokin turkki siistinä ja huoliteltuna. Orvokki rakastaa sylittelyä ja silittelyä. Kiitokseksi sylittelijä saa kasvopesun ja välillä vähän kuorintaakin. Orvokki ei ehkä ole missiainesta, mutta agility voisi olla Orvokin juttu.

Primrose "AnnikkiTähtisilmä"

Annikki on pentueen tummin, pehmein ja pörröisin. Annikilla on tummaakin tummemmat silmät ja tuikkiva katse. Annikki osaa myös surkean syyllistävän mulkoilun kulmien alta kuten äitinsäkin ja tietää myös sen tehon! Annikki tietää milloin on ruoka-aika ja kylläpä ruoka maistuukin. Se osaa pitää puolensa niin leikeissä kuin ruokakupillakin. Annikista on kehkeytynyt muutamassa päivässä himosylittelijä. Se istuu sievästi napittaen tähtisilmillään ja tarjoten tassuaan, joskus kärsimättömästi haukahtaenkin, odottaen että pääsisi syliin. Päämäärän saavutettuaan se huokaa, ottaa "asennon"ja köllöttää onnellisena. Annikki haluaa kaikkien syliin, ainakin tänään. Annikki on myös melkoinen vesipeto. Kiitos Annikin, vesikuppi on aina tyhjä ja keittiön lattia märkä. Annikki voisi harkita missiuraa näyttelykehissä. PS. Kuvaushetkellä Annikki ei ollut parhaimmillaan.
 

Löytyisikö sinun sydämestäsi ja sohvannurkastasi paikkaa Orvokille ja Annikki Tähtisilmälle?

Viittä vaille valmiit

Viikon aikana on tapahtunut paljon. Huomattavin asia, ainakin sukkapyykkärin mielestä, on osumatarkkuus sanomalehdelle. Enää sanomalehti lattialla ei ole "lätäkkö lähellä"-varoitus vaan sen sanoma on "älä astu, minulle on pissattu". Kakkojenkin suhteen oli jo yksi 7oikein-aamu. Poikkeukset tietenkin vahvistavat säännön.

Lauma teki myös ensimmäisen automatkansa, eläinlääkärille, joka sujui hyvin ja melko hiljaisestikin. Eläinlääkäri tarkasti ja mikrosirutti pennut, mainitsi niiden olevan kovin rauhallisiakin...? No, eivät olleet enää myöhemmin illalla, ei. Takaraja virallisten nimien keksimiselle täyttyi kun rekisteröintipaperit piti olla kunnossa sirumerkintöjä varten. Kukkaispentueen pojat ovat nyt virallisesti Shamrock ja Honeysuckle, tytöt Buttercup, Primrose, Violet, Nettle ja Iris.

Lauma pääsi poseeraamaan ammattilaiskuvaajalle ja -kameralle. Kuvausassistetti järjesteli pentuja parhaansa mukaan ja yritti pysyä laskuissa kuka tai ketkä milloinkin kuvassa on. Lopputuloksesta ei kuitenkaan ihan 100% varmuudella voi sanoa kuka on kukin. Hyvällä arvauksella tässä ovat ...

Iris

Primrose

Honeysuckle

Buttercup

Nettle

Shamrock

Violet

Auringon lämpö ja viime päivien vesisateet ovat muuttaneet olosuhteita puutarhassa totaalisesti. Enää ei ole kilpajuoksuja ja karkuunpyrähdyksiä puutarharadalla, vaan ulkoilu tapahtuu, vielä toistaiseksi, lumisessa aitauksessa. Surkeat ja syyllistävät katseet (jotka glenni hallitsee jo pienestä asti!), valittava vinkuna ja kapinahenkiset laumaryntäykset aitaa vasten eivät tuottaneet tulosta. Portti pysyi kiinni... Loppupäivän emäntä on tuntenut syyllisyyttä ja pennut purkaneet turhautuneisuuttaan(?).

 Possunkorva ja muita ääniä