Kiinteän ruoan "maistelu" on alkanut. Pennuilla oli nälkä! Ensimmäinen ateria hotkaistiin vauhdilla -ei haisteltu, ei maisteltu, ei arkailtu. Päälle vähän vettä ja sitten jälkiruokaa maitobaarista. Aamulla jäljet oli nähtävissä...
Seuraava ateria sujui jo vähän hillitymmin, mitä nyt tassuteltiin lautasella ja pyyhittiin puurot kaverin selkään.
Perheemme Viiru-kissa, joka on asustanut siipirakennuksessa pentujen syntymästä asti, sai nyt viimein audienssin taloon. Se marssi helpottuneena ulko-ovesta sisään, pysähtyi kuin seinään kuullessaan metelin pentulasta, luimuili hetken tietämättä mihin suuntaan menisi ja luikki ulos. Eteistä lähempää tuttavuutta se ei ole edelleenkään halunnut tehdä.
Pennut liikkuvat ja touhuavat joka päivä enemmän ja pitempiä aikoja. Pelkkä maito ei enää riitä ja Lissukin on tuntenut hampaat! Pentulaatikkoa siirrettiin turvallisuussyistä. Yksi utelias kiipesi laatikon laidalle, työnsi kuononsa aitaverkon läpi ja jäi kiinni. Nyt laatikon ympäri kiertää "pururata" ja lenkkeilijöiden häntäluvusta (häntä on ainut osa joka niistä näkyy) päätellen se on ahkerassa käytössä.
Mikä ei kuulu kuvaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti