Pentulaatikko tulvii yli äyräiden. Rajat on kuitenkin lapsilla oltava, joten rajoiksi rakennettiin aitaus. Kulunvalvontaa helpottamaan perheemme ykköskoirankouluttaja päätti opettaa Lissun haukahtamaan kun haluaa aitauksesta pois. Alku on lupaavaa...
Uusi maailma kiinnostaa ja liikenne pentulaatikon laidan ylityskohdassa on välillä ruuhkautunut. Aitauksen jokainen nurkka on tutkittava ja pennut selvästi nauttivat lisääntyneestä liikkumatilasta. Alustan sanomalehdet haistellaan ja maistellaan, kurkistellaan sisäänkin, samoin vesikuppi. Tassut lipsuvat lehtien päällä ja avunhuutoja kuuluu kun takajalat leviävät sivuille eikä eteenpäin pääse.
Pentulan jätehuoltosopimus on katkolla. Lissu on mielestään osuutensa tehnyt ja nyt on meidän ihmisten vuoro jatkaa. Pennut osaavat tehdä tarpeensa pääasiassa pentulaatikon ulkopuolelle -ihmeellistä miten luonto on tuonkin asian hoitanut!!! Herättyään ne kömpivät ulos laatikosta ja lirauttavat paperille... poikkeus tietenkin vahvistaa säännön. Kakkahommat ovatkin melkoinen rituaali! Ne toimitetaan kovalla metelillä, ilmeisesti se on vielä niin outoa ja työlästä. Osa pennuista on huomannut, että työntämällä pepun aitausta vasten, saa tasapainon pysymään paremmin. Suosittua on myös seisoa takajalat pentulaatikon alta pilkistävän lakanan päällä tai jos ei muuten onnistu, niin pentulaatikossa ainakin pysyy pystyssä.
Pennut ovat nyt 3 1/2- viikkoisia. Marsut ovat muuttuneet ihaniksi glennipalleroiksi. Ja voi tuota kehitysvauhtia!!! Pennut ovat päivä päivältä sosiaalisempia. Ne leikkivät, painivat, seurustelevat, haukkuvat ja murisevat. Hampaatkin ovat puhkeamaisillaan ja kutittavia ikeniä hangataan kaikkeen vastaantulevaan.
Glennielämän harjoittelu vaatii veronsa.
