Tämä on kertomus uudesta elämästä,
tai uudesta sivusta elämässä.
Se alkaa päivästä, tai oikeastaan yöstä,
jolloin glen of imaalinterrierimme Lissu
kasvatti jo toistamiseen maailman
harvalukuista glennipopulaatiota.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Maailma on mun!

Vihjaileva haistelu ja rynniminen ulko-oven takana tuotti tulosta. Pesue pääsi haistelemaan raitista ilmaa. Ja voi järkytys, maailma olikin avara! Sisätiloissa niin vallatomat riiviöt jähmettyivätkin arkoina paikoilleen vastoin kaikkia odotuksia. Ensi kosketus lumeen otettiin tassut tutisten mamman mahan alla varovasti edeten. Lunta haisteltiin ja maisteltiin, mahtoi aurinkokin häikäistä.



Kun joku pentu varovasti lyllersi "kiellettyyn" suuntaan paimensi Lissu sen heti takaisin. Ja voi sitä tielläkulkijaraukkaa joka sai Lissun haukkuryöpyn niskaansa ohittaessaan pihamme liian läheltä.




Nyt ulkona ollaan jo rohkeampia, leikitäänkin, mutta meno on vielä hillittyä ja hallinnassa.


Paras palkka perheelle on ulkoilun jälkeinen hiljaisuus!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti