PEPIN PIRPANAT

Tuntui luontevalta jatkaa tätä blogia, jonka on aloittanut Pepin äidin (Lissu) omistaja.

Kaikkihan alkoi 30.12.14, kun Pepillä oli treffit Pornaisissa komean Suomen muotovalion, Elmerin kanssa. Pepillä oli tärppipäivät hippeimmillään ja kotopuolessa vastaantulleita poikia mentiin lähes peppu edellä vastaan. Mutta kun tositilanne oli vihdoin edessä, Peppi olisi mieluiten näyttänyt Elmerille hammasta.. Hieman avustettuna homma kuitenkin onnistui hienosti ja jäimme jännityksellä odottamaan seurauksia..

Seurasin tarkasti Peppiä ja kaikkia sen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä etsien merkkejä mahdollisesta tiineydestä.. Pepin kasvattaja Pirjo sai taatusti makeita nauruja, kun kirjoittelin aina havaintojani. Olin näet varma, että Peppi odotti pentuja :) Asia käytiin varmistamassa ultrassa 27.1. jolloin eläinlääkäri ehti nähdä kuvassa kolme pentua, ennenkuin Pepillä meni hermot ja valtava rimpuilu alkoi. Se tietää eläinlääkärin ja pelkää paikkaa kuollakseen. Eläinlääkäri totesi, että kyllä siellä useita pentuja on. JIPIIII, meille tulee koiranpentuja, ainakin kolme!

Niin sitä sitten odotettiin. Pikkuhiljaa Pepin masu alkoi kasvaa ja se kasvoi ja kasvoi ja KASVOI... Ennen tiineyttä se painoi 20.1 kg ja aivan viimeisillään painoa oli 23.1 kg. Olo oli selkeästi tukala eikä ruokakaan enää oikein maistunut. Laskettu aika oli 3.3. ja jännitystä touhuun toi Sani-tyttömme rippijuhlat, jotka olivat 1.3. Saimme kuitenkin juhlia rauhassa ja Peppi juhli omissa oloissaan omassa rauhassa. Maanantai-iltana 2.3. Peppi aloitti läähättämään oikein kunnolla. Läähättelyä oli ollut jo aika-ajoin, mutta nyt se oli voimakasta. Läähättely jatkui koko yön ja seuraavan päivän, seuraavan illan ja yön, jolloin se alkoi levottomasti liikehtimään. Jännitti vietävästi ja myös väsytti, koska en osannut enkä uskaltanut kunnolla nukkua. Mieheni Veikko oli pohjoisessa töissä ja koko homma oli minun vastuullani. Gulp. Onneksi isäni tuli henkiseksi tueksi tiistai-iltana, kun sitten keskiviikkoaamuna 4.3. klo 5.45 huomasin, että nyt Peppi alkaa ponnistella. Huiiiiiiiiiiii, nyt se alkaa.

Peppi sai Lissu-äidiltä perinnöksi ihanan mammapaidan, jota Peppi rrrrrakastaa..

Hetki ennen synnytyksen alkua

Olimme laittaneet pentulaatikon valmiiksi talomme pukuhuoneeseen, joka on rauhallisessa paikassa. Kuitenkin Peppi halusi olla makuuhuoneessa ja siirsin lopulta "synnytyssalin" makkariin kaikkine tykötarpeineen. Ja niinhän siinä kävi, että klo 6.20 Peppi synnytti ensimmäisen pentunsa, pienen brindletytön klo 6.20 ja heti seuraavan tytön, myöskin brindle, klo 6.39. Siinä sitä oltiin, kaksi pentua peräkanaa ja olin enemmän kuin ihmeissäni. Onneksi Peppi tiesi, mitä pitää tehdä ja kohta pennut olivat jo nisillä. Tässä vaiheessa siirsimme Pepin ja pennut "viralliseen" synnytyssaliin, koska siellä oli enemmän tilaa ja muutenkin helpompi toimia sekä Pepin että meidän ihmisten.

Seuraavien pentujen syntymäajat olivat:
    klo
3. 8.05 vehnä tyttö
4. 8.42 brindle poika
5. 9.44 vehnä poika
6. 10.40 brindle tyttö
7. 12.40 brindle poika
8. 14.54 brindle tyttö
9. 17.45 vehnä tyttö

Juu kyllä, oikein luit. 9 pentua ja lähes 12 tuntia. Oli siinä Pepillä urakkaa. Saati sitten minulla, ensimmäistä kertaa kätilönä itsekin... :)
Olin niin jännittynyt alussa. Ystäväni, jolla oli paljon kokoemusta koirista, kävi meillä ennen töihin menoaan ja auttoi maailmaan tytön numero 3 niin varmoin ottein, että se jotenkin rauhoitti itseänikin ja suurin paniikki väistyi. Seuraavat pennut syntyivät suht tasaisin väliajoin. Ennen 8. pennun syntymää eläinlääkäri piipahti käymään, tunnusteli tilanteen ja sanoi, että yksi tai mahdollisesti kaksi olisi vielä tulossa.. Hän antoi Pepille oksitosiinipistoksen auttamaan supistuksia ja jätti minulle kaksi annosta, jotka voisin antaa. Klo 17, kun supistuksia ei ollut edellisen pennun jälkeen kuulunut ja tunsin, että yksi pentu vielä selkeästi tuntuu vatsanpeitteiden läpi, rohkaistuin pistämään Pepille oksitosiinin ja niin pentueen kuopuskin syntyi. En ollut nähnyt kuin kahdet jälkeiset ja viimeisen oksitosiinin laitoin klo 19.

Siinä sitä sitten ihmeteltiin hämmentyneenä ja kiitollisena, että kaikki pennut syntyivät elävinä ja Peppi jaksoi niin hienosti.