Nisätulehdusta ja haparoivia askeleita

Pennut ovat ehtineet jo reilun kahden viikon ikään. Silmät ovat auenneet ja välillä näyttäisi ihan siltä kuin ne katsoisivat hetken myös MINUA :) Superihanaa! Kaikki ovat kasvaneet Pepin antimilla ja kyllä olen yrittänyt ruokkia ja juottaa mammaa, että maitoa riittäisi kaikille. Peppi on ollut tosi huono syömään ja voin tunnustaa, että olen jopa syöttänyt sitä. Jokin kumma inho sillä on ruokakuppia kohtaan, kääntää vaan pään pois. Sitten, kun suomeksi sanoen työnnän ruokaa sen suuhun ja se pääsee makuun, syö koko kupillisen. Tai jopa kolme kupillista niinkuin yhtenä päivänä..

Viikon iässä leikattiin eka kertaa kynnet. Voi morjes.. 162 pienen pientä kynttä ja kuinka mokomat tirriäiset pystyy rimpuilemaan jo niin paljon! No, yhdessä Veikon kanssa hommasta suoriuduttiin ja onneksi ilman verenvuodatusta. Toisen kerran leikkasin ne kahden viikon iässä itsekseni ja hikihän siinä melkein tuli. Rimpuilun lisäksi mukana oli uutena myös valtava kiemurtelu ja sain tosissani tehdä töitä, että sain sankarit pysymään aloillaan. Toiset huusi ja kirkui niinkuin olis päätä leikattu, toiset otti lungimmin.

Eilen illalla ihmettelin, kun Peppi viihtyi makkarin sängyn alla toisella puolella taloa, missä pennut ovat. Sieltä sitten kömpi nojatuoliinsa ja läähätti voimakkaasti, joten arvelin sillä saattavan olla kipua jossain. Menin tutkimaan Peppiä ja mitä llöysinkään :( yksi nisä oli aivan punainen ja kova. Otin kookosöljyä ja yritin hieroa kevyesti nisän ympäriltä ja sitten varovasti puristin nisää, josta tuli vähän vetistä maitoa. Kipeähän se oli enkä sitten rääkännyt toista enempää. Soitin eläinlääkärille kysyäkseni toimintaohjeita, mutta tämä oli keikalla ja pyysi jättämään viestin. Luin netistä kaikkia kauhutarinoita ja tuttu pelontapainen yritti alkaa hiipimään.. Kuumetta ei onneksi ollut kuin 39.1, mikä ei koiralla ole vielä lainkaan korkea.

Veikko muisti, että kotikonstein voi tulehdusta yrittää lievittää maitorahkakääreellä ja niinpä teimme Pepille sellaisen. Maitorahkaa tissille ja talouspaperia päälle ja ilmastointiteippiä ympärille. Ja koska uskomme Raamatun sanaan ja Psalmissa 36:7 sanotaan, että "ihmistä ja ELÄINTÄ sinä autat, Herra", niin me myös vilpittömin mielin rukoilimme Pepin puolesta, että Taivaan Isä parantaisi Pepin tästä vaivasta.

Eläinlääkäri soitti vasta kahden tunnin päästä ja sanoi, että kyllähän siihen pitäisi antibiootti aloittaa. Otimme maitorahkakääreen pois ja mitä huomasimmekaan! Turvotus oli laskenut todella paljon. Kello 23 lähdimme kuitenkin Veikon kanssa viemään Peppiä eläinlääkärille, joka oli melko pöllähtänyt tullessaan juuri joltain keikalta. Sanoi itsekin, että nyt ei oikein tahdo edes ajatus kulkea, kun yritti laskeskella kipulääkkeen annostusta. Lääkäri antoi kipulääkettä mukaan ja myös antibiootit ja sanoi, ettei rahkakääreestä ainakaan mitään haittaa ole. Kotona teimme päätöksen katsoa tilannetta aamuun ja laitoimme Pepille uuden rahkakääreen. Sitä ennen Peppi imetti pennut ja antoi onneksi imeä myös kipeästä nisästä, että se myös aika hyvin tyhjeni.

Yö meni rauhallisesti ja aamulla nisä oli rauhoittunut entisestään. Turvotus oli laskenut lähes kokonaan pois, ympärillä oli vielä hieman kovuutta. Peppi ei läähättänyt eikä vaikuttanut kivuliaalta ja lämpö oli 38.5. Niinpä emme vieläkään aloittaneet antibioottia, vaan seuraamme tilannetta edelleen tarkasti ja nytkin Pepillä on tätä kirjoittaessani rahkakääre :) Yritämme hoitaa nisän näin kotikonstein, mikäli suinkin mahdollista, koska antibioottihan menee suoraan myös pentuihin ja se ei ole hyvä juttu. Mutta toki pidämme järjen mukana ja aloitamme kuurin, jos tilanne ei korjaannu kokonaan tai alkaa pahentua. Mutta tuo kuumeen lasku kertoi kyllä sen, että tulehdus ei ainakaan rajuna juuri nyt elimistössä jyllää. Lisäksi uskon vakaasti myös rukouksen voimaan, niin paljon olen nähnyt Jumalan koskettavan ja parantavan myös ihmisiä eri vaivoista, myös minua ja Veikkoa.

On myös ollut ihmeellistä seurata tuota valtavaa kehitystä ja kasvun ihmettä. Kuinka täydellisiä pieniä tassuja ja korvia voikaan olla! Ja kuinka ne pienet silmät aukeavat ja korvat alkavat pikku hiljaa lepattaa kovan äänen kuuluessa.. Kohta on edessä se, kun maailma alkaa laajentua. Pennut pääsevät jo mönkimään laatikon laidan yli sen matalimmasta kohdasta, mutta onneksi pysyvät siellä vielä aika mukavasti. Laatikon yhdessä kulmassa on sanomalehti ja voi mahdoton kuinka ne voivat älytä käydä siihen pissimässä!! Toki sitä pissaa on kyllä siellä ja täällä muuallakin laatikossa, mutta myös siinä lehdellä :) On ne viksuja. Ja suloisia. Ja ihania.