Tämä on kertomus uudesta elämästä,
tai uudesta sivusta elämässä.
Se alkaa päivästä, tai oikeastaan yöstä,
jolloin glen of imaalinterrierimme Lissu
kasvatti jo toistamiseen maailman
harvalukuista glennipopulaatiota.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Viittä vaille valmiit

Viikon aikana on tapahtunut paljon. Huomattavin asia, ainakin sukkapyykkärin mielestä, on osumatarkkuus sanomalehdelle. Enää sanomalehti lattialla ei ole "lätäkkö lähellä"-varoitus vaan sen sanoma on "älä astu, minulle on pissattu". Kakkojenkin suhteen oli jo yksi 7oikein-aamu. Poikkeukset tietenkin vahvistavat säännön.

Lauma teki myös ensimmäisen automatkansa, eläinlääkärille, joka sujui hyvin ja melko hiljaisestikin. Eläinlääkäri tarkasti ja mikrosirutti pennut, mainitsi niiden olevan kovin rauhallisiakin...? No, eivät olleet enää myöhemmin illalla, ei. Takaraja virallisten nimien keksimiselle täyttyi kun rekisteröintipaperit piti olla kunnossa sirumerkintöjä varten. Kukkaispentueen pojat ovat nyt virallisesti Shamrock ja Honeysuckle, tytöt Buttercup, Primrose, Violet, Nettle ja Iris.

Lauma pääsi poseeraamaan ammattilaiskuvaajalle ja -kameralle. Kuvausassistetti järjesteli pentuja parhaansa mukaan ja yritti pysyä laskuissa kuka tai ketkä milloinkin kuvassa on. Lopputuloksesta ei kuitenkaan ihan 100% varmuudella voi sanoa kuka on kukin. Hyvällä arvauksella tässä ovat ...
Iris

Primrose

Honeysuckle

Buttercup

Nettle

Shamrock

Violet


Auringon lämpö ja viime päivien vesisateet ovat muuttaneet olosuhteita puutarhassa totaalisesti. Enää ei ole kilpajuoksuja ja karkuunpyrähdyksiä puutarharadalla, vaan ulkoilu tapahtuu, vielä toistaiseksi, lumisessa aitauksessa. Surkeat ja syyllistävät katseet (jotka glenni hallitsee jo pienestä asti!), valittava vinkuna ja kapinahenkiset laumaryntäykset aitaa vasten eivät tuottaneet tulosta. Portti pysyi kiinni... Loppupäivän emäntä on tuntenut syyllisyyttä ja pennut purkaneet turhautuneisuuttaan(?).

 Possunkorva ja muita ääniä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti